Mies ja kitara.

Päätinpä tuossa kokeilla miltä tuntuisi laulaa ja soittaa samaan aikaan.

Kaivoin piezomikitetyn akustisen ja Shuren C606-mikrofonin esiin, liitin ne äänikorttiini ja annoin palaa. Kappaleeksi valikoitui jo kymmenen vuotta pöytälaatikossa majaillut "The Way".

En ole koskaan pitänyt itseäni laulajana, mutta omaksi huvikseni tulee automatkoilla lauleskeltua radion mukana ja biisejä tehdessä ja niiden sovituksia miettiessä tulee laulettua.

Virheistä välittämättä soitin ja lauloin nauhalle yhdellä otolla ja kylmiltään, jos olisin vakavasti nauhoittamassa tekisin asiat hieman toisin, mutta nyt ajattelin vain kokeilla eräänlaista "liveä" olohuoneessani.

Ja virheitä sinne mahtuikin jonkin verran. Aina kun keskityin liikaa laulamiseen soitto kärsi ja päinvastoin, vaikkakaan soitto ei kovin vaativaa ollut tämän kappaleen osalta. Harjoituksen puutetta selvästi.

Pelkkä sointuränkytys ei kuitenkaan kuulostanut oikein musikaaliselta korvaani, joten otin basson esiin ja soitin taustalle basson ja sähkökitaralla toisen kitaran.

Hieman haastavaksi tuon mukana soittaminen oli sen osin, että kyseinen pätkä ei mene tahdissa vaan tempo liukuu miten sattuu, normaalisti käytän metronomia, mutta tämän kanssa jätin väliin.

Törmäsin myös soittaessa pieneen kuuluvaan epävireisyyteenkin ylimpien kielien kohdalla, joten jouduin lennossa miettimään uudelleen mitä soitan ja välttämään pahimmiten epävireessä olevia kieliä.

MizeryMusic.com - The Way by Mizeryblogmusic

Lopputuloksen pannailin hieman eri kanaviin ja löin pakettiin.

Kotinauhoituksia vaikeamman kautta, eli minun työmenetelmäni.

Impsool by Mizeryblogmusic

Sunnuntaina kävin erään bändin koesoitossa, ennen sitä ajattelin että jos hieman nauhoittelisin soittoani vaikkapa soittonäytteeksi.

Kyseinen yhtye soittaa eräänlaista iskelmäheviä ja sen innoittamana istuin alas kitaran kanssa ja soittelin mitä päähän sattuu tulemaan ja sen pohjalta päädyin tiettyyn sointukuvioon ja siirryin tietokoneen ääreen.

Yleensä tabitan ideani ylös Tabit-nimiseen ohjelmaan, tämä myös auttaa sävellystyössä rakenteiden ja melodioiden suhteen suunnattomasti.

Käytän sitä myös rumpuraitojen ohjelmointiin, erona lähes kaikille tuttuun Guitar Pro-ohjelmaan on helppokäyttöisyys, aika-arvoja ei tarvitse miettiä, vaan ainoastaan asetella sävel haluamaansa kohtaan. Tracker-ohjelmilla aloittaneena tämä ohjelma tuntui lähes luonnolliselta jatkumalta minulle.

Tabit-ohjelmasta exporttaan rumpuraidan midi-tiedostoksi Addictive Drumsia varten.

Käyttämäni Addictive Drumsin versio ei tahdo käyttää samaa kartoitusta kuin midi-standardi, jonka takia joudun käsittelemään tiedoston Mark Heathin 'Midi File Mapper'-ohjelmalla. Uudemmat versiot ilmeisesti suostuvat ymmärtämään standardin mukaista kartoitusta, mutta minun täytyy tehdä tämä vaikeamman kautta.

Tämän jälkeen siirryn Fruity Loops-ohjelman puolelle. Lisään Addictive Drumsin uuteen projektiin, lataan midi-tiedoston tälle raidalle, valitsen ja muokkaan mahdollisesti rumpusettiä. Tällä kertaa käytin "live on stage"-presettiä, josta hieman vaimensin peltejä, ihan vain muutaman desibelin sillä en tykkää siitä miten voimakkaasti ne korvaan hakkaavat, mielestäni niiden ei tarvitse kuulua niin voimakkaina, tärkeintä on että virveli ja basari kuuluvat.

Tämän jälkeen valitsen valikosta export -> wave file.

Ja sitten vasta kaiken tämän jälkeen siirrytään varsinaisen nauhotus-osuuteen 'Adobe Audition'-ohjelman puolelle.

Lisään rumpuraidan, asetan projektin metronomin temmon kohdilleen ja kaivan basson esiin.

Bassoraitojen nauhoituksen jälkeen siirryn kitaran kimppuun. Kitaran laitoin suoraan M-Audion instrumentille sovitettuun linjatuloon ja soitin kuivana narulle. Särökitaroita on oikeastaan hieman inhottavaa soittaa näin nauhalle ja olenkin miettinyt kitarasignaalin jakamista äänikortille ja kitaravahvistimelle, näin saisin vahvistimelta säröisen saundin ja nauhalle päätyisi kuiva saundi jatkokäsittelyä varten.

Kitaroiden säröyttämiseen käytin Kuassa Amplifikation-pluginia, jonka löysin 'Computer Music'-lehden mukana tulleelta dvd:ltä.

Sooloiltuani taustojeni päälle jotain satunnaista, löin koko projektin kasaan ja latasin internettiin kaikkien iloksi ja suruksi. En tiedä miten muilla, mutta itselläni iski nauhoitus vaiheessa jonkinlainen epäusko soittooni ja soitellessani fiilis oli tyyliin "ei tästä mitään tuu", melkein jätin koko pätkän julkaisematta, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että olkoon nyt, en kuitenkaan parempaan pysty.

Tälläiseen työmenetelmään olen päässyt kasvamaan sisälle ja tuntuu hieman vaikealta lähtä muuttamaan jo opittua. Asiat voisi toki tehdä huomattavasti helpommin ja ei niin monen mutkan kautta.

Ehkäpä joku päivä...

Palacaster-projekti, alku

Pitemmän aikaa olen seuraillut muusikoiden.netin toria jonkinlaisen projektin merkeissä ja silmiini osui nimimerkki P.Koistisen myynti-ilmoitus halvasta palacasterista.

Kyseessä oli nimetön stratocaster-mallinen kitara Dr Partsin kaulalla, jonkun entinen projekti jossa oli pintakäsittely tehty hieman huonosti. Jonkin verran löytyi myös naarmuja sekä kolhuja.

90 euron hintaan kävin Jyväskylä-reissullani noutamassa tämän soittimen ja kuvittelin saavani hyvin huonokuntoisen soittokelvottoman kitaran, mutta yllättäen toisin olikin, kitara oli soittokunnossa ja viimeisen päälle säädettynä, melkein harmitti purkaa se osiin.

Kitara ei kuulostanut mitenkään huonolta soittaessa, yksikelaiset mikit eivät surisseet ollenkaan, mikä oli yllätys. Sustainia tässä vehkeessä ei tosin tunnu olevan läheskään niin paljoa kuin rg350:ssani.

Kitaran suurin näkyvä kolhu oli tämä kummallinen kohta josta oli enemmänkin puuta kadonnut jonnekin. Vaikka itsekin olen soittimia tiputellut, niin koskaan en ole näin näkyvää jälkeä saanut aikaiseksi.

Pleksin takaa paljastui allas-mallinen jyrsintä mikeille, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin, halutessa voin siis laittaa kaksikelaiset mikit, mikäli sellaiseen ratkaisuun päädyn, toisaalta tykkään nykyisten mikkien ohuemmasta saundista.

Kaulalevyä irrottaessa sain huomata että se oli melkoisen tiukassa. Se oli ilmeisesti lyöty kiinni lakan ollessa vielä märkää ja hajusta päätellen lakka ei ollut päässyt vieläkään kuivumaan sen alla.

Nyt olisi suunnitelmana ainakin vähintään hioa tuo kitaran runko, luultavasti se kaipaa maalia ja lakkaa myös päälleen, mutta katsotaan mihin päädytään.

Pronssinen Edge3, Trem Stud ja holkkien vaihto

Töissä ollessani ajattelin työn ohessa teroittaa Edge3:sen terät ihan vain kokeillakseni miten sellainen onnistuisi. Kuluneen terän kellertävä väri ei ollut saanut minua miettimään, että tallahan saattaisi ollakin jotain muuta kuin terästä.

Hetken viilailtuani ja saatuani esiin aina vain enemmän kellertävää pintaa mieleeni juolahti, että tämähän on nyt jotain ihan muuta kuin sen kuvittelin olevan.

Maalin alta paljastuikin pronssinen pinta.

En enää ihmettele ollenkaan miksi veitsenterät kuluivat niin nopeasti, myöskin kitaran alkuperäiset v-uralliset tolpat joita vasten terät asettuvat, olivat päässeet melko huonoon kuntoon, pronssiahan nekin olivat.

Edge pro:n mukana tuli kyllä uudet tolpat, mutta ne eivät sopineet jo kitarassa oleviin holkkeihin, sillä noissa alkuperäisissä on M6-kierre ja näissä uusissa oli M8-kierre.

Varaosien etsiminen tuotti heikonlaisen tuloksen, saatavuus oli todella heikkoa, joten päätin vaihtaa Edge pron mukana tulleet holkit ja tolpat kitaraani.

Hetken mietin, että miten kummassa saan vanhat holkit pois kitarasta, jonkinlainen "ulosvetäjä" siihen tarkoitukseen oli rakennettava ja päädyin laudanpätkään, M6-pulttiin aluslevyineen ja jakoavaimeen.

Tämä toimi kyllä , mutta oli melkoisen yliammuttua.

Holkki ei meinaan niin kauhean tiukassa kuitenkaan ollut ja etenkin kun holkin pohja olikin avonainen, niin loppujen lopuksi sen irrottamiseen riitti ihan vain pelkkä M6-pultti, tiukatessa se työnsi holkin nätisti ulos.

Seuraavana oli vuorossa reikien suurennus. Vanha holkki oli 10 millin reiässä ja uusi vaati itselleen 11 millin reiän.

Mittasin reiän syvyyden, vertasin holkin pituuteen ja merkkasin poraussyvyyden poranterään teipillä. Käytin muuten metalliporanterää, jonka kanssa pitää olla varovainen, se repii helposti puuta...

Ensimmäinen kosketus puun kanssa repikin nätin palan puusta irti, kierrokset olivat turhan isot ja taisi olla iskukin päällä kaikenlisäksi iskuporakoneessani.

Nopea vaihto akkuporakoneeseen ja pienillä kierroksilla, sekä ilman iskua, niin sujui jo paremmin. Korjataan kun jaksetaan, piiloon se onneksi jää.

Uudet holkit naputtelin paikoilleen vasaralla käyttäen tuota pronssista holkkia, joka sopivasti otti pahimmat iskut vastaan estäen uusien holkkien lyttyyn painumisen.

Aikaa tähän ei mennyt kovinkaan kauaa ja homma oli helpompi kuin ajattelin.