Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi ostaa uuden kitaran itselleni, budjettiluokassa mennään nyt vielä lottovoittoa odotellessa ja pitkään olen halunnut Ibanezin RG350 mallin kitaran, valkoiseen 350DXZ-malliin ihastuin ensisilmäyksellä joskus vuosia sitten, mutta sellaista en nyt halunnut. Olen hieman kyllästynyt tummaan ruusupuuotelautaan.
Päädyin ostamaan vaahteraotelaudalla varustetun rg350m-mallin kitaran mustan värisenä, sillä vaalea vaahteraotelauta mustan rungon ja lavan kanssa miellytti silmääni. Rg350m-mallia saa keltaisen ja mustan värisenä. (Rajoitettuna määränä Ibanez on toki muutamalla muullakin värillä kyseistä mallia valmistanut, mukaan lukien aiemmin himoitsemani valkoinen)
350-mallin halusin myöskin kelluvan tallan takia ja tämä osoittautuikin kitaran huonoimmaksi osaksi.
Edge3 on paljon internetin foorumeilla haukuttu talla, tallassa ei varsinaisesti käytön kannalta ole mitään vikaa, mutta metalli josta se on tehty ei ole järin kestävää ja veitsen terät pääsevätkin tylsymään jopa turhankin nopeasti. Vika joka ilmenee kaikilla halvoilla kelluvilla talloilla.
Terien tylsyminen johtaa siihen, että talla ei kykenen pitämään virettä enää, tai oikeammin talla ei palaudu enää oikealle paikalleen, jolloin virekään ei luonnollisesti palaudu. Minun kohdallani ero vireessä oli jo yli neljännes sävelaskeleen.
Yllä olevassa kuvassa onkin kitarasta irrottamani talla josta voidaan nähdä miten veitsen terä on päässyt vaurioitumaan käytössäni, toinen puoli on vielä hurjemmassa kunnossa, siihen on kaivautunut jonkinmoinen kuoppa ja näyttääkin samalta kuin ottaisi puukon ja hakkaisi sitä kiveen.
Tämä oli melkoinen pettymys, sillä talla kesti käytössäni alle kuukauden. Toki veivailin sitä ylös ja alas ihan ääriasentoihin, mutta en olettanut että näin saan nopeasti tehtyä tallasta käyttökelvottoman, etenkin kun voisin kuvitella että sen käyttötarkoitus on nimenomaan se että sitä käytetään.
Päädyin tallan hetkellisen blokkaamisen jälkeen tilaamaan uuden tallan kitaraani.
Internettiä selatessa selvisi että Edge Pro sopii heittämällä Edge3-tallan paikalle. Myöskin OFR, eli Original Floyd Rose-talla saattanee sopia, mutta sen kanssa on joissain tapauksissa ollut ongelmia jonka seurauksena on kitarassa olevaa koloa jouduttu hieman suurentamaan hiomalla. Ero siis ei ole järin suuri ja on ilmeisesti kitarakohtaista valmistuksessa käytettävien toleranssien takia.
Yllä olevassa kuvassa on kitarasta irrottamani Edge3 oikealla ja uusi tilaamani Edge Pro vasemmalla. Kuvassa voidaan nähdä pieni monttu Edge3:n vasemmanpuoleisessa terässä.
Talloilla on pientä eroa ulkonäössä, että toteutuksessa. Edge3:n kanssa kielistä joutuu leikkaamaan pallukat päistä pois, Edge Pro:n kanssa tätä ei tarvitse tehdä. Kammen kiinnitys on erilainen, Edge3:ssa kampi työnnetään reikään ja tiukataan sivussa olevalla pienellä kuusikoloruuvilla, Edge Pro:ssa kiinnitys on toteutettu niin, että kampi lukittuu koloon pienen uransa ansiosta.
Tallojen blokit ovat erikokoisia, Edge Pron on paljon pienempi, tämä sai miettimään miten kevyempi blokki mahtaisi vaikuttaa sustainiin, mutta testatessa tuntui sustainia riittävän.
Tallan asennus oli helppoa, uusia tappeja en kitaraan vaihtanut, sillä uudet tallan mukana tulleet olivat isommalla kierteellä ja näin ollen eivät suoraan käyneet kitaraan, mutta talla meni muuten täysin heittämällä paikoilleen.
Edge Pro tuntuu kevyemmältä liikutella, mutta tästä en osaa sanoa, että onko kyse kevyemmästä blokista vaiko kuvittelenko vain koko asian. Kielisetti on kuitenkin saman paksuinen kuin aikaisempikin ja näin ollen tallaan vaikuttavat kielien ja jousien voimat ovat samat kuin aiemminkin.
Ylöspäin kampea nostaessa tuntuu kuin Edge Pro ei mahtuisi liikkumaan taaksepäin aivan niin paljoa kuin Edge3 jonka takia virettä ei saa ihan niin ylös kammella nostettua kuin aiemmin. Tätä en pysty tosin toteamaan ilman mitään mihin verrata ja se onkin taas näitä "musta tuntuu"-juttuja.
Operaatio oli kokonaisuudessaan melkoisen helppo, säätämisessä on toki ne samat omat pikku haasteensa kuten aina, ei mitään ylitsepääsemätöntä. Nyt toivotaan tallalle pitkää ikää.
Rahaa meni toimenpiteeseen 235€ (+postikulut), joka on yli puolet kitarasta maksamastani summasta. Homman järkevyydestä voidaan olla montaa eri mieltä ja ehdottomasti minusta on järkevämpää ostaa suoraan kitara jossa on kunnollinen talla, jos sellaisen haluaa. Kitarani jälleenmyyntiarvo nimittäin ei varmastikaan nouse tallan vaihdon myötä juurikaan, mutta itsellenihän minä soittokuntoisen pelin halusinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti